Superfuksin vuosi 2023

Moro moro! Nyt kun Sufu on viettänyt mun eli Lotan kanssa jo 10 kuukautta, joten voitaisiin vähän kertailla kulunutta yhteistä vuotta 

 Ensimmäisenä yliopistopäivänä saatuani fuksipassin käteen heitin vieruskavereilleni (ehkä puoliksi vitsillä) että mustahan tulee superfuksi. Ensimmäisen tehtävän suoritin jo parin minuutin sisään ja suorastaan hamusin tuutoreilta mielivaltatehtäviä. Ehkä paras mielivalta minkä sain, oli orientaatioviikon toisena päivänä. Siinä mun piti mennä koiranulkoiluttajan luokse, ja kysyä saako silittää ja sitten silittää sitä itse koiranulkoiluttajaa :D Suurinpana motivaattorina olla superfuksi, toimi mun oman ryhmän tuutori Venla, joka oli edellisvuonna voittanut tän himoitun tittelin <3

 ITUn pikkujouluissa aloin epäröimään, että ei vitsi, eihän mulla mitenkään voi nää pisteet riittää himoittuun palkintoon. Kun mut sitten kuitenkin kuulutettiin fuksipassikilpailun voittajaksi, olin ratketa riemusta!!! Sufu kulki aluksi mun mukaan kaikkialle, mutta koska olen vähän hajamielinen persoona, niin joissain tapahtumissa ankan on pitänyt jäädä kotiin Kalevaan…

 Kun sain tietää koulupaikasta Tampereella, olin helpottunut, onnellinen ja samalla pelokas uudesta alusta. En tuntenut täältä juuri ketään ja itse kaupungissakin olin vieraillut vain satunnaisia kertoja. Kaikki se jännitys ja stressi laimentui kuitenkin nopeasti ekan viikon aikana. Olin jo etukäteen tutustunut Jodelissa yhteen kanssafuksiin, niin ensimmäinen päiväkään ei tuntunut niin pahalta kun sen sai jakaa turvallisen tyypin kanssa <3 Tuutoreiden pitämät aktiviteetit sai mut rentoutumaan nopeasti, oli mukavaa päästä tutustumaan omaan HOPS-ryhmään ja muihinkin ihaniin fukseihin, jotka jakoi samoja fiiliksiä mun kanssa. Jo ekana päivänä löysin myös itseni puhumassa politiikasta…

 Kokonaisuudessaan mun fuksivuosi oli mahtava, ja siitä voin kiittää kaikista eniten mun maaaaailman ihaninta tyttöporukkaa, jonka kanssa ollaan jo nyt jaettu monenmonta erilaista ja hauskaa muistoa, ja lisää on vain tulossa <3 Todennäköisesti Sufukin olisi tällä hetkellä Ruotsissa ilman noita mimmejä, mutta ei siitä sen enempää…

 Jaaaa kyllä multa jotain vinkkejäkin opiskelijaelämään löytyy! Kaikista isoin ja tärkein asia minkä mä oon viimeistään kuluneen vuoden aikana oppinut, on se että ole täysin oma itsesi (klisee mutta totta!!). Sun ei tarvitse olla mitään enempää tai vähempää, oo vaan just sä, meillä ITUssa sä oot hyvä just noin <3 Mä kans kovana bilettäjänä mietin et apua, miten paljon se viina virtaa ja perustuuko kaikki tapahtumat pelkästään kittaamiselle, mutta ei todellakaan! Opiskelijatapahtumia on monia erilaisia, kannattaa kokeilla vähän kaikkia ja sitten käydä niissä mitkä oli niitä kaikista kivoimpia. On myös täysin holittomia tapahtumia, eikä loppujen lopuksi missään tapahtumassa ole mitään merkitystä, onko kenenkin lasissa ananaslonkeroa vai limsaa! Niin ja yliopisto-opettajat, ne on yllättävän joustavia. Jos tuhat deadlinea puskee päälle ja itkua vääntäen yrität saada kaikkea hoidettua, niin laittakaa viestiä opeille, ne kyllä yleensä antaa armoa jos tarve on. 

Törmäillään tapahtumissa ja ihanaa alkanutta lukuvuotta kaikille <33 XOXO Lotta ja Sufu