Superfuksien vuosi 2021

19.8.2022

Meidän kolmen fuksivuosi erosi hieman edellisistä koronavuosista, vaikka korona vielä syksyllä jylläsi ja vaikuttikin jonkin verran tapahtumiin ja opetukseen, pääsimme kuitenkin suurimmaksi osaksi viettämään ihan kunnon opiskelijaelämää. Poikkeuksellisesti meidän fuksivuonnamme superfukseja ei julistettu vain yhtä, vaan poikkeuksellisesti kolme! Luit oikein, meitä oli ITUn historiassa ensimmäistä kertaa enemmän kuin yksi superfuksi, sillä me kaikki kolme suoritettiin fuksipassit viimeistä tehtävää myöten! Alapuolelta löytyy erikseen meidän kolmen omia fiiliksiä fuksivuoden kulusta ja siitä, kuinka meidän kolmen superfuksin ja yhden pienen ankan yhteishuoltajuus sai alkunsa. Ja voidaan jo tässä kohtaa paljastaa, että ankan asumisjärjestelyt on saatu hoidettua oikein sopuisissa merkeissä koko vuoden ajan.

Maiju:

Useamman välivuoden jälkeen, into päästä mukaan opiskelijaelämään oli aivan valtava. Olin pitkään saanut katsella, kuinka omat kaverit viettävät aikaa opiskelijana ympäri Suomea, ja sivustakatsojana se tuntui aika ajoin melko pahalta. Vuosi sitten, koitti lopulta oma vuoro ja pääsin vihdoin opiskelemaan unelmieni alaa tänne kotikaupunkiini Tampereelle. Heti kun sain tietää opiskelupaikasta, kävin tutkimassa aivan tohkeissani ITUn nettisivuja. Sieltä löytyikin kuvat edellisistä superfukseista ja heti ne nähdessäni, tuli sellainen ihana tunne, että toi mäkin haluan olla! Ja siitä päästäänkin hyppään orientaatioviikon alkuun. Kämmenet aivan hikisinä, kävelin kohti vanhaa tuttua Sorsapuistoa, jossa muut fuksit ja tuutorit jo olivat. Koko ilta oli täynnä pientä jännitystä, kun ei ollut ketään tuttua ja turvallista lähellä, mutta onneksi kaikki olivat todella mukavia ja aika kului mukavasti, mutta illan kruunasi, kun saimme käsiimme omat fuksipassit. Kyseisestä hetkestä se vuosi sitten oikeasti lähtikin käyntiin. Aloitin passin täyttämisen heti vauhdilla ja jo seuraavana päivänä, merkkasin innolla kalenteriin kaikki mahdolliset tapahtumat, mitä passista löytyi. Ettei mikään varmasti menisi ohi!

Päällimmäisenä ajatuksena oli koko syksyn mittaan se, että tätä on odotettu niin kauan, että aion lähteä mukaan aivan kaikkeen mahdolliseen, jos tulee vain tilaisuus. Siinähän se syksy sitten hurahti. Kierreltiin syksyn mittaan pienellä tiiviillä porukalla ympäri tapahtumia ja täytettiin innolla fuksipassia. Päädyinkin vuoden kuluessa lopulta järjestämään pikkujouluja, suunnittelemaan vuosijuhlia, sekä ehkä itselleni lopulta kaikkein tärkein asia, oli kun pääsin mukaan hallitukseen. Oma fuksivuoteni oli aivan täynnä tapahtumia ja kaikenlaista toimintaa toisensa perään ja kaiken uuden tekeminen jännitti alkuun aivan valtavasti, mutta mitään koko vuodesta en kuitenkaan vaihtaisi pois!

Inkeri:

Mulla oli lukion jälkeen yksi välivuosi ennen, kuin pääsin opiskelemaan. Olin älyttömän iloinen ja itkin onnesta, kun näin, että pääsin pahimman koronavuoden jälkeen opiskelemaan jo kauan odottamiani opintoja! En malttanut millään odottaa fuksivuotta ja ensimmäistä kertaa omilleen muuttamista uuteen kaupunkiin, tänne Tampereelle. Olin tähän asti asunut Porissa äitini luona. Tästä alkoikin suuret muutokset elämässä. Olin aikaisemmin kuullut, että fuksivuonna ja varsinkin fuksisyksynä olisi hyvä olla mahdollisimman monessa tapahtumassa mukana, koska niissä niitä uusia ystäviä tapaa. Enkä tietenkään halunnut itse jäädä mistään paitsi. Ensitreffeille menin todella jännittyneenä, koska olin vieraassa kaupungissa, menossa vieraaseen paikkaan, mikä oli täynnä vieraita ihmisiä. Tilannetta kuitenkin helpotti ihanat tuutorit ja sen tajuaminen, etten ollut yksin tässä tilanteessa. Ensitreffeillä meille annettiin fuksipassit, mitkä olivat aivan täynnä erilaisia tehtäviä, tapahtumia sekä haasteita. Päätin sillä sekunnilla, että tämä mun on ihan pakko täyttää! Siitä se sitten lähti ja loppua ei näkynyt! Melkein heti kirjasin fuksipassin sisällön kännykkäni muistiinpanoihin, koska sieltä oli helpompi seurata etenemistäni ja mitä vielä puuttui, ja ettei mikään menisi sivusuun.

Fuksipassin täyttämisestä huolimatta tärkeimpiä asioita tältä fuksivuodelta ovat olleet uudet kaverit, joiden kanssa olen tehtäviä saanut suorittaa (mm. Maiju ja Erja, vaikkakin he olivatkin myös pahimmat kilpakumppanini XD). Fuksipassin täyttämisen lisäksi ja sen jälkeen fuksivuoteeni on kuulunut paljon kaikenlaista muutakin kuten pikkujoulujen suunnittelua ja järjestämistä, ITUn tulevien vuosijuhlien suunnittelua sekä ITUn hallitushommia! Koko vuosi oli hyvin antoisa, tapahtumarikas ja kaikin puolin korvaamaton!

Erja:

Olin aina tiennyt haluavani opiskelemaan yliopistoon, mutta kun lukion jälkeen välivuosia kertyi tahtomattani yksi toisensa jälkeen ja opiskelupaikkaa ei irronnut niin oma halu opiskeluun ja opiskelijaelämään vaan kasvoi entisestään. Samalla kun seurasin sivusta kavereiden opiskelijarientoja, päätin itsekseni, että kun vihdoin pääsen itse opiskelemaan, niin aion ottaa siitä kaiken riemun irti. Sitten se mahtava päivä koitti, kun sain lukea opintopolusta, että minut on hyväksytty opiskelemaan (omat ja perheeni riemunkiljahdukset saattoi kuulla koko Tampere). Kesä vilahti ohi yhdessä hujauksessa ja sitten oltiinkin tärisevin jaloin suuntaamassa kohti Sorsapuistoa ja ensitreffejä. Ensitreffeillä tutustumisen lomassa ajauduin mukaan haalaritiimiin hankkimaan meidän vuosikerrallemme haalareita ja ensitreffeillä meille jaettiin myös fuksipassit ja muistan ajatelleeni, että tästähän voisi muutaman jutun suorittaa, että saa hauskoja muistoja fuksisyksyltä. Ensin suoritin ne muutamat tehtävät ja sitten pari lisää, kunnes tajusin, että miksipäs en suorittaisi koko passia loppuun. Olinhan vannonut ottavani kaiken riemun fuksivuodesta irti ja voi pojat sen todellakin tein eikä kaduta yhtään. Fuksipassin tehtäviä oli hauska suorittaa yhdessä uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Passi täyttyi tasaiseen tahtiin ja viimeisenkin merkinnän sain eräänä syksyisenä iltana Hämeenkadulla konttaamisen jälkeen. Sitten olikin jo aika palauttaa passi ja jäädä odottamaan superfuksikisan tuloksia. ITUn pikkujouluissa jännitimme kolmestaan superfuksikisan tuloksia ja en ainakaan kovasti huijaa, jos sanon, että kun voittajaksi kuulutettiin meidät kaikki kolme, olimme samaan aikaan yllättyneitä, mutta samalla riemuissamme. Se tunne, kun sain superfuksimitalin kaulaani roikkumaan, oli uskomaton ja sillä hetkellä ajattelin itsekseni, että mä tein sen ja sain fuksisyksystä kaiken mitä halusin ja enemmänkin.

Fuksivuoden kevät täyttyi hirmuisesta määrästä opintoja, mutta niiden vastapainona oli kaikkea muuta oheistoimintaa kuten ainejärjestön hallituksessa tuutorivastaavana toimiminen ja Wapun aikaan legendaarisen Emäteemun suorittaminen (voin kertoa, että tämän suorituksen jälkeen loma maistui XD). Vinkkinä tuleville fukseille ja myös muille kanssa opiskelijoille, jos sulla ikinä on mahdollisuus osallistua vaahtobileisiin, vaahtoliukuun ja paljuiluun tty:n etunurtsilla niin suosittelen lämpimästi osallistumaan (PARASTA)!!!! Kokonaisuudessaan fuksivuodesta jäi käteen paljon hyviä muistoja, naurua, hauskoja tapahtumia, uusia kavereita ja niin paljon ommeltuja haalarimerkkejä, että sormet huutaa vieläkin apua.